Maailman kuva

 Ystäväni eli pitkään syrjässä maailmalta. Hän ei halunnut käydä työssä - ei oikeastaan pystynytkään - ei opiskella, ei ostaa vaatteita eikä kausittain edes käydä missään. Hän vaali taiteellista haavetta: so. luoda tuntemattomalle taajuudelle kanava, joka näyttäisi ohjelmia kenenkään tietämättä - ja jolle vain sattuma voisi tuoda seuraajan.

  Se oli hieno ajatus.

 Tänäänkin kävellessämme aurinkoisessa pakkassäässä näin tuhansittain asioita, jotka tapahtuivat omalakisesti, itsestään. Tuhannet puut kaatuvat metsissä ilman että kukaan tietää mitään. Toisinaan tuntuu miltei kipeältä nähdä kauneutta, joka kestää vain hetken.

  Se on tietenkin elämän ydin.

  Siksi kuvan ottaminen on epätoivoinen teko. Sitä tallentaa jotakin - ja luulee pääsevänsä pakoon katoavaisuudelta.

  Tämän kuvan tallensin tänään.